Koulutus kuin lehmän henkäys

Pyydän veronmaksajalta anteeksi, sillä minua hävettää. Törsäsin tänään rahojanne totaalisiin turhuuksiin.

Olin kutsuvieraana ns. palveluinfossa, jonka TE-toimisto järjestää työtä etsiville. Matkalla pohdin, koska viimeksi minulle on sattunut eteen tilanne, johon osallistun ankaran ulkoisen velvoitteen vuoksi. Peruskoulun suorittaminen tuli mieleen, sillä minua ei ole käsketty oikeuden eteen enkä ole asevelvollinen sukupuoleni vuoksi.

Palveluinfoon osallistuminen on pakollista sosiaaliturvan menettämisen uhalla. Kovilla ampuvat.

Infon toteutti ulkopuolinen yritys, Spring House Oy. Aikaansaannos muistutti lehmän henkäystä alusta loppuun. Kokemus ei ollut samalla lailla tuskallinen kuin viisaudenhampaiden poisto, mutta tyhmyys on tuskastuttavaa sekin. Aivoihin sattuu ja nolottaa.

Koska tässä blogissa ollaan rakentavia ja halutaan auttaa yrityksiä toimimaan tolkullisesti, jaan havaintoni muidenkin iloksi.

 

Miten syntyy tunnin mittainen lehmän henkäys?

Yleistä ja mene sieltä, minne rimaa ei ole edes viitsitty asettaa. Puhu monotonisella äänellä välttäen kaikkea elävyyttä. Tuijota sormiasi tai valkokangasta. Kirjoita paksu kalvopinkka ja naputtele kalvoille koko puheesi 12 pisteen fonttia käyttäen. Visualisoinniksi riittää yksi clip art -kuva. Älä turhaan osallista yleisöä, sillä pakotetuille ei tarvita mitään extraa. Älä käytä esimerkeissäsi numeroita tai muuta mitattavaa.

Lehmän henkäystä kuuntelee ameebamainen tuoleillaan valuva yleisö. Omituista, sillä asianhan pitäisi olla suuresti kiinnostavaa – meidät on kutsuttu paikalle syystä että meitä halutaan auttaa työllistymään. Kai.

Ihan pikkuisen meinasin ottaa itseeni siitä, että istun veronmaksajan kustannuksella kuuntelemassa alakoulutasoista tietoa hakemuksen kirjoittamisesta. Katson valkokankaalta kuvakaappausta TE-toimiston nettisivusta, johon on läiskitty rumia punaisia nuolia havainnollistamaan kenties hyödyllisen tiedon sijainteja. Kuulen, että tietotekniseksi osaamiseksi kannattaa ansioluettelossa kuulemma mainita ”vaikka tekstinkäsittely ja sähköposti”. Jos niitä siis osaa.

Sulatan vielä sen, että minua kehotetaan muistamaan asenne, ”Skarppaa ja vähän tsemppaa itseäsi!”. Annan hölmöyksien kuten ”Yritys, joka muuttaa, laajentaa varmasti toimintaansa” tai ”Yrityksillä on nykyisin monesti sosiaalisen median strategia” mennä ohi korvien. Mutta sitä en siedä, että minua kehotetaan vakavalla mielellä tutustumaan Hilmaan. Jotain rajaa kuitenkin. Jos ette minua tässä asiassa usko (ks. vanha bloggaukseni ”Hilman houkutus”), niin Parantainen perustelee.

Varmasti meitä kuulijoita oli laidasta laitaan. Se ei silti tarkoita, että koko köörille pitää puhua kuten vähä-älyisille. Jos joku on oikeasti niin saamaton, ettei aikuisena vuonna 2015 tiedä, miten CV koostetaan, niin sitten googlettamaan ja vähän äkkiä. Siinä ei ole tolkun hiventäkään, että auditoriollinen ihmisiä saa kädestä pidellen ohjeet siihen, miten hakemuskirjettä EI kannata kirjoittaa.

”Tavallaan aktiiviselle ihmiselle on paljon mahdollisuuksia”. Näillä eväillä pinnisteltiin tunti työnhaun ihmemaata katsellen.

 

Miten lehmän henkäys muuttuisi järkeväksi ajankäytöksi?

Ryhtiä tuo tietysti konkretia. Tämäntyyppisessä koulutustilaisuudessa saa huoletta käyttää komentorivi-ilmaisuja ”tee näin”, ”tämä toimii” sen sijaan, että joka ikinen sanottava on kuorrutettava huokailevilla ”tavallaan”, ”ehkä” -puskureilla. Usko asiaasi ja tee se läsnäolevalle seurakunnalle tiettäväksi. Sitten sinua jaksetaan kuunnella, koska lunastat auktoriteettisi.

  • Katso yleisöä, ole läsnä. Tiedät kyllä, että suuri osa yleisöstäsi on vähän vereslihalla, tule heitä siksi vastaan. Maalaa eteen maisema siitä, että sinulla on jotain, minkä voi pistää hyötykäyttöön heti.

 

Siitä voisi lähteä, että alkeelliset perustiedot jokaisella on – tai jos ei ole, niin on itse kunkin työtä etsivän oma velvoite perehtyä viipymättä aiheeseen. Kun ihmiset ovat varta vasten paikan päällä, heille voisi kertoa jotain sellaista, mitä googlettamalla ei löydä. Spring Housen kaltaisella toimijalla luulisi olevan erinomainen näppituntuma aiheeseen. Heillä luulisi olevan kasapäin sellaista hiljaista tietoa, josta jokainen läsnä ollut olisi jotain uutta oivaltanut.

  • Erottaudu. Tarjoa lisäarvoa auditoriolliselle ihmisiä. Kerro edes yksi sellainen tieto tai kokemusperäinen hyödynnettävä asia, jota koulutettava ei ole huomannut ajatella. Nyt jäi mielikuva siitä, ettei Spring Houselta tällaista tietoa löydy. Ei ne tiedä.

 

Jos työnhaun alkeet on pääkaupunkiseudulla pakko kahlata, niin sitten pitäisi muistaa kaksikielisyys. Saimme ohjeet vain suomeksi. Emme yhtään viittausta siihen, miten toimitaan kun työpaikkailmoitus on englanniksi. Spring Housen mielestä ei ilmeisesti tarvitse laatia CV:stä kieliversioita, sillä yhtä pitkään kuin leveäänkin jaaritteluunsa he eivät tätä sisällyttäneet.

  • Kerro maailman tavat. Yksi niistä on, että hakemuskirje ja CV ovat samalla kielellä kuin työpaikkailmoitus. Älä tuputa suomea firmaan, joka ei tee juuri mitään suomen kielellä.

 

CV-netti, tuo TE-hallinnon lempilapsi, sai paljon huomiota osakseen. Oma CV:ni on ollut näytillä palvelussa seitsemisen viikkoa ja sen katselukerrat ovat nolla samaan aikaan, kun LinkedInissä CV:täni käydään viikoittain katsomassa. CV-nettiä on ihan turha markkinoida, jos tehokkuudesta ei ole tositteita.

  • Numerot lisäävät uskottavuutta. Kerro, paljonko hakuja työnantajat tekevät kuukausitasolla. Suhteuta tämä mielellään Oikotiehen tai vastaavaan palveluun, jossa työnhakija voi myös pitää verkkojaan vesillä. Kerro, jos jokin tietty toimiala on osoittautunut ahkeraksi CV-netin käyttäjäksi. Kerro edes yksi elävältä elämältä maistuva onnistumiskokemus. Sitä ei muuten aloiteta ”kun se kumminkaimanserkunkäly oli kai kokeillut”.

 

Meille näytettiin esimerkkihakemuskirje asiakaspalvelutyöhön. Tässä kuvitteellinen henkilö -joka oletettavasti on esimerkillisen hakemuksen pyöräyttänyt- kirjoittaa napakkaan hakemukseensa kolme kappaletta, joista ensimmäiseen itsestäänselvyyden siitä, että on hakemassa avoinna olevaa paikkaa; toiseen koulutuksensa ja työkokemukseensa ja kolmanteen näin: ”Haluan teille työhön, koska yrityksenne arvot ja toimiala kiehtovat minua”. Epäilen vahvasti, että tällaiset minäminäminä-tyypit hakemuksineen päätyvät ö-mappiin alta aikayksikön.

  • Työnhaussa ei ole kyse minusta, vaan siitä yrityksestä, joka työpanosta etsii. Se on toki hienoa, että Tiina Työnhakijaa kiehtovat arvot ja toimiala. Mitä rekrytoiva taho tästä oikeastaan hyötyy? Jos samaan aikaan Taina Työnhakija lykkää hakemuksen, jossa kertoo tuovansa mukanaan kokemuksen 100 kiloeuron budjetilla pyöritetyistä projekteista ja kaksi potentiaalista asiakkuutta, kumman luulette olevan vahvemmilla?
  • Parantaisella on tästäkin aiheesta oivallinen juttu. Tässä sen keskeinen sanoma, johon itse uskon kuin vuoreen:

Työnantajaa eivät kiinnosta hakijan halut ja mieltymykset. Häntä kiinnostaa oman firmansa näkökulma. Jos olisin itse myymässä osaamistani, puhuisin ostajan tarpeista ja hyödyistä.

 

Meille kerrottiin, moneen kertaan, että aina kannattaa soittaa perään, kun hakee työpaikkaa. Nyt on sillä lailla, että tämä ei ole monen mielestä ollenkaan kivaa. Moni yritys ilmoittaa suoraan, että älkää soitelko, sillä meillä ei ole aikaa vastata.

  • Oikeasti kannattaa olla sensitiivinen. Aktiivisella puhelimessa roikkumisella voi yhtä varmasti sössiä homman kuin varmistaa innokkaan maineen. Aina ei tarvitse soittaa, joskus voi laittaa tekstiviestin.

 

Jos kalvosulkeisiin kuuluu työvälineopastusta, verkkosivujen läpikäyntiä tai vastaavaa, niitä ei tehdä kuvakaappausten avulla. Anna jotain lisäarvoa kuulijoillesi – he ovat sen etusivun jokainen nähneet, koska sitä kautta ilmoittaudutaan TE-toimiston asiakkaiksi.

  • Pistä ppt hetkeksi sivuun ja avaa selain. Kirjaudu palveluun demotunnareilla. Näytä, millainen verkkosivu on ja mitä hyödyllistä tai potentiaalisesti kiinnostavaa eri valikkojen takaa löytyy.

 

On yleisöä aliarvioivaa sivuuttaa työnhaun kinkkisin puoli eli pettymysten sietäminen ja hankaluuksista yli pääseminen kokonaan. Koska yleensä asia on niin, että epäonnistumiset johtuvat virheellisestä strategiasta tai toimeenpanosta, aihetta kannattaisi edes vähän käsitellä.

  • Jo pelkästään siksi, että monotoninen mutina yhden ihmisen suusta aiheuttaa sietämätöntä ryytymistä, kannattaisi pyytää ääneen toinen henkilö. Tilaisuuden katu-uskottavuus olisi hypännyt toisiin sfääreihin, jos vertaishenkilö olisi avannut tässä kohtaa suunsa – joko paikan päällä tai videoavusteisesti. Päästäkää ääneen joku, joka tietää omakohtaisesti, millaista jäävuorta työnhakija kiertää. Joku, joka on raivannut itsensä murheen alhosta auringonpaisteeseen. Joku, joka tietää kokemuksesta, mitä muuta siihen tarvitaan kuin puolivillaista selfhelppiä.

 

Spring Housen ainut viisaus tuli jossain 58 minuutin paikkeilla. Liekö siinä vaiheessa kukaan enää kuunnellut, mutta sainpahan vahvistuksen sille, että väkisin ei tätäkään hommaa kannata tehdä. Jos ei irtoa hakemusta, niin sitten ei irtoa. Pidä tauko ja kokeile sitten uudestaan. Se on tosiaan yksilöllistä, kannattaako lajia treenata päivittäin vähän vai isoilla tehoilla purskeina.

 

Minä en paheksuisi ollenkaan, jos olisin päätynyt tänään kansanvillitsijän käsittelyyn. Kuulemaan ihmistä, josta huokuisi asiantuntemus – joka saisi minut uskomaan, että hänen opeillaan ja vinkeillään saan uutta virtaa työnhakuuni. Hän on katederilla siksi, että hänellä on viisaus ja hän aikoo sen meille jakaa. Hänellä on tunti käytettävissään ja hänellä on minulle oppimislupaus.

Kuuntelisin, näsäviisastelematta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s